Miten tulisi leikata lampaanliha?

Näin leikataan lampaanliha. Virolainen uusi 55 min. pituinen oppimisvideo.

Pajuviljey

Ruotsissa on julkaistu uusi käsikirja pajuviljelyyn.

Jordbruksverket: Handbok för salixodlare

Irlannin maatalous kasvussa

Irlannin maatalous on kasvussa ja maatalouden oppimisesta on tullut muotiasia. Oppilaitokset piti melkein lopettaa toiminnansa ennen kun yhtäkkiä maatalouden oppimista tuli muotiasia. Pallaskenry Agricultural College piti sulkea ovensa kun oli ainoastaan 30 halukkaita opiskelijaa joitakin vuosia sitten. Nyt on heillä 100 opiskelijaa ja monet jäivät ovien ulkopuoleen. Irlannin maataloustuotannosta 80% menee vientiin. Kasvun takana on maitokiintiöiden luopuminen vuonna 2015. Maatalousopiskelijoiden määrä oli vuonna 2006 618 ja on tänä vuonna 1,322 (2011).

The Financial Times. 11.1.2012 Irish farming reaps growing success By Jamie Smyth in Limerick.

Sammal jäähattuineen

Vasarankylän Digeltågetin rotkossa näkin 2.1.2011 jännä jääilmiö. Vettä oli kallionseinästä tippunut alas ja luonut sammaleelle “jäähattu”.

 

Hevosten pelkoreaktiot

Pohjola, Jaana: Hevosten pelkoreaktiot, stressi ja oppiminen

Haltijanhiukset tai jääparta

Suomeksi en löytänyt nimeä tälle ilmilölle vaikka sen pitää olla hyvinkin tuttu meille suomalaisillekin. Ruotsiksi sanotaan “ishår” ja viron kielellä ilmiöllä on monta nimeä: libahärmatis, külmalilled, jäävill, jäähabe, haldjajuuksed. Kanuniin näistä nimetyksistä taitaa olla haltijanhiukset! Netissä löytyy hyvin vähän tietoa tästä luonnon nähtävyydestä, kenties etsin väärillä sanoilla.

Ilmiön tausta ei ole selvitetty loppuun mutta näitä voi nähdä metsässä kun ilman lämpö on 0 asteen ympäri. Varmasti myös ilmankosteus vaikuttaa tähän ilmiöön. Itse olen nähnyt tätä neljä kertaa: kerran Ruotsissa aamupäivällä Söderåsenin kansallispuistossa jyrkkäällä rinteellä, kerran Virossa Ebaveren hiidenmäellä (lehto) ja kaksi kertaa Suomessa Vasarankylässä. Joulun aikana näkinkin näitä kahta eri paikassa Vasarankylässä. Toinen kerta oman maatilamme takana rinteessä ja pari päivää myöhemmin Digeltåget rauniolaaksossa melko keskellä kylää. Jäähiukset kasvoivat joko maassa lahopuilla tai pystyyn kuivanut nuorilla puilla. Pinta, jossa jäähiukset kasvoivat, oli lahoavasta kuoresta paljas. Jotkut uskovat, että sienillä on oma roolinsa tässä prosessissä. Toiset taas uskovat että tämä johtuu siitä, että lahopuun sisälämpötila on toinen verrattuna ilman lämpötilaan. Mahdollisesti puun solut myös vaikuttaa jään muotoon. Oli miten oli – aina on iso elämys kun näkee näitä haltijanhiuksia.

Söderåsens nationalpark, Ruotsi 2.12.2009

Söderåsens nationalpark, Ruotsi 2.12.2009.

Vasarankylä – Norrby, Lappträsk (Ollas, Majberget) 23.12.2011. Hiukset sulaavat. Löysin niitä iltapäivällä kostealla rinteellä.

Jäähiukset Digeltåget, Vasarankylä 2.1.2012.

Lähteet:

Eesti Loodus. Anvelt, Villu: Kas kristall või elu?

Pitääkö pelkää sutta?

Facebookin kautta jaattiin minulle hiljattain linkki artikkeliin Länsi-Suomi: Vaarallinen, vaarallisempi, susi 19.12.2011 kosken sutta.  Jos asuu maaseudulla missä sudet liikkuvat niin susi on realiteetti, se on metsässä ja autot ovat liikenteessä tiellä.  Molemmat ovat olemassa. Susi ei ole satuolento vaan niitä on vaan vähemmän kun autoja. Ihmiset ovat etääntymässä yhä enemmän luonnosta ja se tarkoittaa myös sitä, että ne tuntee yhä vähemmän luonnossa kasvavia kasvia ja eläviä eläimiä.

Susi on yksi osaa luontoa ja se tekee hyvää töitä siivoomalla raatoja pois metsistämme ja muokkaamalla eläinkannat siten, ettei niistä kasvaisi liian isoja. Jokaisella on oma paikkaansa luonnossa. Samalla tulisi tehdä selväksi millainen eläin susi on ja mitä se on ennen tehynyt. Ei se susi miksikään ole muuttunut ja pystyy samaan mitä se pystyi myös 200 vuotta sitten.

Yhteiskunnassa ja maaseudulla elämiseen on tapahtunut muutoksia. Myös eläinhoidossa on tapahtunut muutoksia. Enää ihmisiä ei kävele niin paljon pitkin teitä kun ennen.  Eläinhoidossa meillä ei ole enää paimentajia vartioimassa eläimiä laituimilla kuten ennen eikä metsälaituimiakaan enää käytetä niin paljon kun ennen. On myös paljon vähemmän ihmisiä maaseudulla ja maatiloilla töissä nykyään verrattuna ennen. Tämä tarkoittaa sitä, että on isompi mahdollisuus, että susi iskee valvottamiin kotieläimiin kun että se hyökkää ihmisiin.

Selvää se, että jos olet kävellen niin susi voi näyttäytyä ja voi myös käydä kimppuun – se on kyllä ainoastaan ajankysymys milloin ensimmäinen hyökkäys tapahtuu. Sudet vanhenevat ja vanhat sudet etsivät helppo saalis. Lapsi on helppo saalis, mutta onneeksi näitä kävelee enää vähän tiellä.

Sääli ettei Ilmar Rootsin kirja ole käännetty viron kielestä suomeksi. Se on niin hyvä teos ja siinä on paljon tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä – teos on iso historiallinen selvitys.  Mielessä pitää kumminkin pitää sitä että susi on susi, eikä muutu miksikään. Susipelko on koodattu ihmisiin ja siinä on historiallinen syy miksi näin on ja sitä ei voi poistaa.

Hyvä apu saa, jos itse tutkii sutta ja opettaa lapsia tuntemaan sutta.  Jo tarkkailemalla säätä ja luontoa pystyt arvioimaan riskiä – onko susi ja tuleeko susi tänään tai ei. Sekä opettamalla lapsia käyttäytymään oikein kun seisovat silmitsen suden edessä.

Vanhassa kirjallisuudessa on kerrottu miten lapsia on päästetty koska heillä oli kaulansa ympäri paksuja villakaulaliinoja – susi ei saanut silloin hyvän otteen lapsesta. Nykyään melkein kaikilla lapsilla on kännykkä taskussa ja voi melko nopeasti soittaa kotiin. Susihan vainoaa lasta ennen kun se hyökkää ja yleensä kuuluu joitakin ääniä suden liikkumisesta ja “tuntee” että “joku” seuraa. Pitää vaan osata tulkata näitä tunteita oikein ja jo silloin voi soittaa kotiin ja kysyä jos joku tulee vastaan.

Kaikki mitä tuottaa ääntä on yleensä pahaa sudenkorville. Näin olisi kenties apua tavallisesta vihellyspillistäkin. Ei maksa paljon pistää lapsien ulkotakin taskuun heijastimen seuraksi. Myös tuuleessa liikkuvia värillisiä naruja voivat pelättää sutta. Susi liikkuu viivaesteiden myötä eikä hypä mielellään niiden yli koska se ei näe mitä on toisella puolella. Jos on aitaa niin susi etsii reikä mistä tulla sisään ennemminkin kun hyppää sen yli. Eikä susi halua hyppää pimeästä reiästä sisään rakennukseen vert. vanhat susiovit jossa yläosa oli auki kesällä ja alaosa kiinni. Näin saatiin turvallinen leikkipaikka eteisen lattialla nuorimmille lapsille.

Jos susi on vanha ja heikko niin kepista voi olla apua. Eikä tulisi lähettää 3 vuotiaat ja nuoremmat yksin ulos pihaan leikkimään, ei vaikkei olisi susiakin alueella. Jo neljävuotias voi keppiä käyttää jo hyvin ja jos on etukäteen harjoittanut miten käyttäytyä jos susi tulee niin osaa kenties myös kiipeä puuhun tai löydä kepillä niin että voittaa aikaa, viheltää vihellyspilliä tai huuttaa apua.

Meillä on virossa ollut yksi hyökkäys viime 10 vuoden aikana jossa susi otti 6-vuotiaan olkapäästä kiinni. Tytön äiti oli mukana ja löi sutta sateenvarjolla kunnnes se päästi tytön irti. Tässäkin oli kyse vanhasta ja sairaasta sudesta. Ainoastaanhan sairaat ja vanhat yrittävät helpon saalin saada. Hyvä apu saa nykään laiduntamiseen vartiointikoirista esim. Maremmano Abruzzese koirista on hyvää kokemuksia.

Poikkeuslaumat on kyllä sitten myös ollut:

• sudet erikoistuneet ihmislihan syömiseen = liitty sotiin, nykyään meillä historiallinen asia
• puolivilliä kartanon susia = tätä enää ei harrasteta, nykyään meillä historiallinen asia.
• risteytykset susi-koira = näitä vielä on ja pitää tietysti varoa.
• vesikauhussa olevia susia = voi tulla Venäjästä Suomeen / Viroon. Vesikauhussa oleva susi jouksee kesken päivää myös keskellä kylää ja silloin ei saa taas huutaa lainkaan vaan pitää olla hiljainen ja susi juoksee todennäköisesti sinun ohi. Historialliset lähteet kertovat, että ne jotka silloin huusi susi myös hyökkäsi.
• Sudet erikoistuvat syömään koiria = tätä vielä esiintyy.

Tuntemalla luontoa, ennaltaehkäisemällä ja valmistautumalla vähennät riskit.

Susipelko on koodattu ihmisiin.

Kun huomaat, että uuhilla pää korkealla ja katsoo metsää eikä liiku – silloin on susi paikalla ja myös ihmisillä hiukset päässä pystyssä. Ei siihen mikään voi.

Lähde: Ilmar Rootsi. Susi tuli soovikusta

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012

”Yx, kax, kolm, neljä, ann ilonen olla,
kosk suru tulee, ann hänen mennä
Ei aina kekriä pestä,
Ei aina tupia pestä,
Ei aina höyky,
Ei aina möyky,
Ei aina wiina flaskusa löyky;
Kosk juomme hywä oltta,
niin mahdam tupakkaa polttaa;
isken siis walkiat taulaan,
ja wirwoitan kaulaan,
ja wihdoin iloisest laulan.”

Kekri on vanha suomalainen juhla. Satovuoden viimeisenä ja uuden vuoden ensimmäisenä päivänä Kekri korvasi joulun ja uudenvuoden. Kyse on herkästä ajasta, kun joku loppuu ja uusi alkaa. Suomalaisessa perinteessä sellainen aika on ollut pyhää, vaarallista. Syöminen ja juominen olivat kekrin vietossa keskeisessä asemassa. Uskottiin, että mitä yltäkylläisemmin kekrinä mässättiin, sitä paremmin seuraavana vuonna menestyi. Karjan menestystä on yritetty taata moninaisimmilla teoilla. Seuraavan vuoden ilmoja, syntyviä karitsoja ja muita tapahtumia on ennustettu. Kekriaamuna piti herätä ajoissa, pimeän aikaan ja lämmittää tupa ja pitipä vielä ennen päivän valkenemista ehtiä syödäkin, parhaimmillaan yhdeksän kertaa!

Luomumateriaalit

Luomuun liittyviä materiaaleja. LuomuTietoVerkko

Lue lisää Luomu.fi

Elintarvikeketju kuormittaa Itämerta

MTT: Elintarvikeketju kuormittaa Itämerta: Auta itämeri – mieti mitä syöt!